Minullako syöpä? Kun terveys ei ole enää itsestäänselvyys..

Mietin pitkään avaanko tätä minulle niin henkilökohtaista asiaa joka pysäytti minut miettimään elämää ja toteamaan sen että terveys ei todellakaan ole itsestäänselvyys, elätpä kuinka terveellistä elämää tahansa.

Lyhyesti, tarina jota haluan hieman enemmän teille avata kertoo puhelusta jonka toisessa päässä lääkäri kertoi vakavalla äänellä minulla olevan diagnoosin perusteella ”vahva epäilys kohdunkaulansyövästä.” – Ja elämäni pysähtyi siihen paikkaan.

Kaikki alkoi jo kesän alussa, pikkuhiljaa. Oireet, jotka olivat vain tupsahtaneet elämääni vaivihkaa, ei mitään hälyttävää, olin vaan normaalia enemmän kipeä (flunssa,yskä, voimaton olo, väsymys..) hieman vatsaa koski aika ajoin mutta muuten voin normaalisti.
Raskauden jälkeen ehkäisymenetelmänä käytin kierukkaa joka oli toiminut oikein hyvin vieden koko kuukautiskierron pois ja helpottaen tällä tavalla elämääni. Vatsakipujen lujentuessa aloin epäilemään että tuossa hitsin kierukassa on oltava vikaa. Kuitenkin sinnittelin koko kesän, miettien aika ajoin että olo ei todellakaan ole normaali ja tämän kaiken jatkuessa juttelin ohimennen pt asiakkaani kanssa asiasta ja hän kehotti menemään yksityiselle vastaanotolle jo saman päivän aikana tutkituttamaan asia, että saisin mielenrauhan sillä julkisella puolella sain lääkärin ajan vasta 2 viikon päähän. Joku pään sisällä sanoi että asia olisi tutkittava heti, vaikka olinhan jo koko kesän kärsinyt inhottavista oireista.
Soitin Lääkärikeskus Femedaan ja sain ajan jo samalle päivälle.
Nyt kiitän itseäni ja rakasta asiakastani tästä päätöksestä…

Vastaanotolla lääkäri vaikutti todella mukavalta kunnes totesi että kohdussani on nestettä jota siellä ei saisi olla ellei nainen ole raskaana, hän lähetti minut tekemään raskaustestin joka tietenkin näytti negatiivista. Silloin huomasin että lääkärin ilme muuttui vakavemmaksi ja kysyi mietiskelevästi että koska minulta oli otettu papakoe. Yritin muistella, mutta en ollut asiasta varma. Koe otettiin ja lääkäri kirjoitti minulle lääkkeet kohtutulehdukseen.

Viikko kului.. Lääkkeet loppuivat mutta oireet pahenivat. *Huoh*

Sitten tulee päivä josta en oikeastaan muista mitään. Mutta tässä muutamia asioita päivästä.
Olin Myyrmäessä juuri heräilemässä maanantai aamun yksin. Puhelimeni soi, tunnistin heti äänestä saman lääkärin yksityiseltä klinikalta, hän tervehti ja minä iloisena häntä takaisin.
Muistan puhelusta ainoastaan lauseet lääkärin suusta jossa hän kertoi minulla olevan vakavia solumuutoksia kohdun kaulalla ja että 1-5 asteikolla jos 5 tarkoittaa varmaa syöpää minulla oli papakokeen vastauksena 4. Sitten iski shokki.
Olin varma että lääkäri tiesi jotain enemmän, ehkä hän halusi sanoa vain 4 asteen että minulle ei tulisi niin paha mieli, olin varma että olin sairastunut syöpään enkä saanut sitä mielikuvaa pääni sisältä pois. Itkin, tärisin ja mietin Adessan tulevaisuutta.
Soitin äidilleni joka myöskin huolestui, soitin lapsuudenystävälleni Jennylle ja miehelleni. Ei näin voinut käydä.

Sain lähetteen Naistenklinikalle jonne normaalisti pääsee jatkotutkimuksiin n. kahden viikon päästä, minulle kuitenkin soitettiin jo saman maanantain aikana että pääsisin sinne jo seuraavana päivänä. Ja taas epäilykseni kasvoivat että lääkäri tiesi jotain enemmän ja oli järjestänyt sairaalaan minulle paikan näin nopeasti. Loin kaikenlaisia mielikuvia päässäni ja myöskin uskoin niihin itse, muiden läheisten hyssytellessä minua.
Tiistai koitti ja siskoni Anette tuli mukaan Naistenklinikalle jossa minä 24h itkeneenä ja 39 asteen kuumeessa panikoin tulevaa. Lisäkokeet otettiin, ja pääsin kotiin lepäämään ja odottamaan tuloksia joissa kestäisi 3 viikkoa. Elämäni hirveimmät 3 viikkoa.

Ensimmäisen viikon olin todella korkeassa kuumeessa, äitini hoiti Adessaa naapurissa ja rakas mieheni minua sillä olin niin voimaton. Oireet olivat siis nostaneet minulle myös kuumeen, ja olin vaarassa joutua sisälle sairaalaan jos ei olisi lähtenyt laskemaan. Onneksi näin kuitenkin kävi ja pääsin palaamaan normaali arkeen ja töihin. Koitin olla miettimättä koko asiaa mutta aina aika ajoin iski pieni paniikki siitä että mitä jos minulla onkin syöpä, mietin että olisin valmis luopumaan vaikka koko kohdusta tai mistä tahansa mutta kuolla en halua. Olin valmis hoitoihin jos tarve vaatii sekä aloin arvostamaan hyvin pieniä hyviä asioita joita elämässäni on. Olin avannut silmäni vieläkin enemmän kaikelle hyvälle elämässä. Sekä nautin jokaisesta hetkestä kun kipuja vatsassa ei ollut.

img_9309
Adessa lohdutti äitiä kun tämä makasi sängyssä kipeänä.

Sain tulokset kirjekuoressa suoraan kotiin. Oli perjantai, kolme viikkoa sitten. Tärisin, ja uskalsin avata kirjeen vasta keskiyöllä kun olin hieman rauhoittunut. Puhuin mieheni kanssa samalla puhelimessa.
Olen todella iloinen että yleensä niin hankalasti luettavat lääkärin diagnoosit olivat nyt kirjoitettu tällä kertaa niinkin selkeästi sillä ensimmäinen lause alkoi sanoilla
”Kyseessä ei ole syöpä, eikä pahanlaatuinen kasvain.” Aloin itkemään onnesta ja koko loppukirje on myöskin pyyhkiytynyt mielestäni. Kaikki pahat ajatukset ja pelot olivat historiaa ja kuulin myös mieheni äänestä helpotuksen sillä vaikka hän olikin ollut koko ajan positiivinen eikä sanallakaan uskonut oireeni olevan mitään sen pahempaa, kertoi hän silti olleensa todella huolissaan ja myöskin pelännyt mitä jos- sanoja. Kaikki oli kuitenkin hyvin.

Nyt edessä tulee olemaan laser- leikkaus jolla poistetaan kaikki vakavat solumuutokset kohdunkaulalta, toimenpiteen ei pitäisi vaikeuttaa tulevia raskauksia ja joudun ainaostaan käymään normaalia useammin tutkimuksissa jotta tilanne pysyy normaalina jatkossa.
Olen aina ollut ihminen joka välittää terveydestä. Urheilen, syön hyvin, en käytä alkoholia tai muita päihteitä, mutta se ei aina riitä. Haluan olla hälyttävä esimerkki kaikenikäisille naisille, muistakaa käydä säännöllisesti papa- kokeessa. Minulta viimeisin koe oli otettu 3 vuotta sitten joka on täysin normaali aika 23- vuotiailta naisilta, silti suosittelisin käymään useammin vain varmistaaksenne kaiken olevat kunnossa. Älkää päästäkö tilannetta niin pahaksi kuin minä päästin vaan pienienkin oireiden tullessa, älkää sivuuttako niitä.
Valitettavasti perhetuttumme, 2 vuotiaan tytön äiti menehtyi 26- vuotiaana kohdunkaulansyöpään ja uskon että sekin oltaisiin voitu estää jos Jenni olisi käynyt kokeissa aikaisemmin, valitettavasti syöpä huomattiin liian myöhään.

Toivon että teksti herätti jossakin henkilössä jotain ja kiitos mielettömästi ihan jokaiselle joka aiheeseen jaksoi pureutua. Kiitos.

 

Koitan herätellä taas blogia enemmän eloon nyt kun surulliset aiheet ovat hoidettu pois päiväjärjestyksestä!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille,

Katrie Daler

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s